Mietin eilen, että miten tuoksi otsikoksi poimiutui väännetty virrenpätkä. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. No, elämässä kaikki loppuu, se on varma se. Ja ehkä se, että täällä aloittaa, tarkoittaa jonkun loppumista. Sitä mietin eilen. Mutisin itsekseni niin, että naapurit taas ihmetteli. Ihmettelin tosin itsekin välillä. Kuin silloin yksi aamu, kun vaatekaapista etsin vaatteita, ikkuna oli auki aamutuuletusta varten, ja huomasin hokevani itselleni ei mitään paniikkia ei mitään paniikkia. Eli kyllä ihmiset sanovat paljon asioita, jotka tulevat selkäytimestä, merkitys selviää vasta myöhemmin. Sama myös kirjoittamisessa. Varsinkin automaattisessa, kuten vuodatuksessa.

No, kun totesin, että joku loppui, että toinen pääsee alkamaan, niin voimat häipyi tyystin. Siis ihan kokonaan. Normaalivoimissa olisin nimittäin kevyesti leiponut sen kakunkin. Nyt sain vain parvekkeen siivottua, pestyä kaksi koneellista pyykkiä, pakattua, leivottua sämpylät, niin ja iltapäiväruoka ja iltapala lapsille.

Mietin myös, millainen minä tänne sivuille kirjoittaa. Periaatteessahan valinta on vapaa. Kukaan tuttu ei lue ja vaikka lukee, ei tunnista.

Joku sanoi, että on kolme syytä kirjoittaa romaani. Rakkaus, kuolema ja luonto. Viime viikolla pomo puhui, kun jonkun mielestä on kerta kaikkiaan älytöntä, että tulee töihin vasta kello 9. 8 olla pitää. Vaikka ei mitään tekisikään. Ja sitten neljältä pois. Itse teen parhaiten töitä juuri neljän jälkeen. Hermostuin tyystin. Hermostuin niin paljon, etten kotona ikinä. En huutanut veetä peetä mutta melkein. Ehkä olen oppinut ilmaisemaan negatiivisiakin tunteita, ettei ne sisältäpäin syö kaikkea hyvää ja kaunista.  Lisää vain veetä peetä huutamaan niin löytyy paikka minullekin. En tiedä. Aggressio ei pura frustraatiota vaan lisää sitä. Toisaalta. Vihasivut sitten.

muistilista

-laskutustilasto

-silitä pellavafarkut

-pakkaa pakkaa ja pakkaa

-älä sairastu

-parveke

-seafood & fish.