Aiemmin syksyllä oli kauhea palo etsiä (ja löytää) kirja, joka kertoo syksystä uusienglantilaisessa yliopistossa. Tai jos ei syksystä niin elämästä yleensä. Juuri se fiilis, mitä hain, ei tullut mieleen (kun kirjat kokee fiiliksinä eikä itsenäisinä objekteina). Nyt löysin: Setä Pitkäsääri. Olin divarissa muilla asioilla kun se ja Runotyttö etsii tähteään käveli vastaan. Ehdottomia kirjahyllyssä; en aio luopua. Päin vastoin, tilasin saman tien Amazonilta kaksi uuden uutta englanniksi. Ja kielestä tosiaan oppii: I am exclusively occupied :) Mrs Spendlers discussion is pretty unseasoned :)

Joka tapauksessa, tuon kirjan avulla taistelin itseni olemaan ostamatta ruskeita saappaita. Viikon verran himoitsin. Äsken ruokiksella kävin katsomassa niitä uudemman kerran, eivätkä ne olleetkaan edes niin hienot. Heti sen jälkeen kävelin toiseen kauppaan työasioissa, ihana ilostus! Joskus kevyt flirttailu kivojen miesmyyjien kanssa piristää päivän paremmin kuin kaksi kuppia kahvia. Tämänpäiväinen kampaajakäynti tulee kyllä tarpeeseen. En ikinä ikinä liiku mihinkään näin pitkillä hiuksilla ja vielä likaisilla.

 Mutta nyt. Iloa. Kevyttä ja kirkasta.